Juomaseura oli vain klikkauksen päässä – häpesin riippuvuuttani ja ryyppäsin netissä

Nuoriso on internetissä koko ajan, niinhän sanotaan. Minä löysin sieltä paikan, joka vauhditti alkoholiriippuvuuttani.

Oli vuosi 2019, ja olin juuri tullut täysi-ikäiseksi. Join lähes päivittäin yleensä kavereideni seurassa. Eräs heistä esitteli minulle pikaviestintäsovellus Discordin, jossa voi keskustella puhumalla tai kirjoittamalla. Hän liitti minut siellä mielenterveysasioista kiinnostuneiden yhteisöön. En ollut aiemmin luottanut ihmisiin netissä tai edes pitänyt heitä todellisina.

Eräänä railakkaana iltana liityimme mielenterveysyhteisön puhekanavalle. Se oli englanninkielinen: vaikka olin hyvä englannissa, sen puhuminen jännitti minua. Ystäväni jutteli kanavan jäsenille kuin ystävilleen. Hän kertoi myös juoneensa heidän kanssaan netissä. Olin ällistynyt: siis juoneensa yksin, netti seuranaan? Minulle se tarkoitti, että hän joi yksin kotonaan.

Pian viestittelin kanavalla itsekin, ja toisinaan keskustelin puhekanavalla ulkomaalaisten kanssa. Englanti alkoi luistaa varsinkin muutaman juoman jälkeen. Meno jatkui samanlaisena hyvän tovin, ja muut alkoivatkin jo vitsailla, kuinka humalassa milläkin kertaa olin. Juominen oli minun juttuni.

Juomaseura odotti aina taskussa

Maailma koki paljon muutoksia koronapandemian aikaan. Henkilökohtaisessa elämässäni kaverit olivat alkaneet vältellä juopunutta minua, ja koin itseni yksinäiseksi. Ymmärsin, että juomisestani oli tullut ongelmallista. Saatoin istua kanavalla yksin juoma kädessäni, ryyppyseuraa odottaen. Muut kanavalla elivät arkeaan, ja minä yritin kannustaa heitä juomaan alkoholia kanssani.

Lopulta hyväksyin, että he eivät tee niin. Aloin etsiä uutta Discord-kanavaa hakusanalla drinking. Löysinkin monia, joista eräs tuntui suorastaan kodilta. Siellä oli ihmisiä pääasiassa Yhdysvalloista, mutta myös Euroopasta ja jopa Aasiasta.

Kanavalla juotiin ja käytettiin huumeita miltei läpi vuorokauden. Seura oli mitä hauskinta ja minun mieleeni niin railakasta, että ystävystyin todella monien kanssa. Aloin kännätä jo aamusta, jotta voisin juoda yhdysvaltalaisten ystävieni kanssa. Lähettelimme jopa toisillemme paperisia postikortteja ympäri maailman. Luonani kävi joku kylässä Norjasta, ja itse kävin Ruotsissa.

Juomakanavalla sain piiloutua nimimerkin taa ja olla niin perseet olalla kuin huvitti.

Koin tuolloin paljon häpeää riippuvuudestani. Ulkomaailma ja ihmiset ahdistivat minua. Eristäydyin. En juuri nähnyt oikeita ystäviäni, koska en halunnut totuuden paljastuvan. Elämäni keskittyi ruutuihin, ja tästä kanavasta tuli turvani. Siellä kukaan ei tuntenut tai tuominnut minua tai voinut satuttaa minua kertomillani tiedoilla. Sain piiloutua nimimerkin taakse ja olla niin perseet olalla kuin minua huvitti.

Häpeä ja torjutuksi tulemisen pelko ovat yleisiä syitä sosiaaliseen vetäytymiseen, kertoo hankekoordinaattori Ville Manninen Setlementti Tampereesta. Yhdistyksen Verkkoon kadonneet -hanke auttaa eristäytymiseen taipuvaisia erityisesti juuri Discordissa. Monella on taustallaan esimerkiksi kiusatuksi tulemista tai muita traumaattisia kokemuksia.

Discordin päihderyhmistä Mannisella ei ole kokemusta, videopelaajien yhteisöistä kylläkin. Niissä pelataan yhdessä kukin tahollaan kanava auki. Myös Facebookissa on ryhmiä, joissa juodaan alkoholia ja ollaan yhteydessä muihin ryhmäläisiin livestriimin kautta. Tunnetuimpia on Päiväkännit, jossa on yli 60 000 jäsentä.

”Verkko täyttää inhimillisiä perustarpeita, jotka eivät täyty muuten. Nuoremmille Discord on vähän kuin Teams, se taipuu moneen. Jos juomista miettii, varmaan aika harva tykkää juoda alkoholia kokonaan yksin. Se ei ole päihde, joka olisi yksin ollessa nautinnollisimmillaan”, Manninen sanoo.

Samanmielisten yhteisö voi myös normalisoida ongelmallistakin päihteiden käyttöä, hän huomauttaa.

”Vertaistieto on netissä iso ongelma. Mikäli valtaosa ihmisistä, joiden kanssa on yhteydessä tekevät jotain, se tuntuu väkisinkin normaalilta.”

Kohti loppuluisua

Minä aloin olla lähellä pohjakosketusta. Mielenterveyteni oli vaakalaudalla. Kärsin itsetuhoisista ajatuksista, ja koin menettäneeni kosketuksen ihmisiin. Olin stressaantunut, ja minun oli vaikeaa suoriutua töistäni ja arjen askareista.

Välillä olin vähemmän aktiivinen Discordissa, kunnes muutin vieraalle paikkakunnalle. Siellä päädyin työn tai opiskelun jälkeen Alkon tai marketin kautta kotiin ja Discordiin juomaseurani pariin. Pidin huolta siitä, että kukaan ei uudessa elämässänikään näkisi minua alkoholistina.

Vaikka ihmiset kanavalla olivat vaihtuneet vuosien aikana, siellä oli edelleen ystäviäni, joille saatoin puhua vapaasti. Olimme aina rehellisiä todellisista tilanteistamme, vaikka emme välttämättä myöhemmin muistaneet keskusteluja. Tuntui, että kukaan meistä ei halunnut sellaista elämää. Osa nettiystävistäni ei pitänyt työpaikoistaan tai ihmissuhteistaan kiinni: oli yleinen vitsi, onko minullakin taas uusi kumppani. Parisuhteeni kestivät vain viikkoja.

En enää luottanut siihen, että voisin juoda turvallisesti, mutta en myöskään kestänyt olla selvin päin.

Discordissa oli kuitenkin ihanaa tuntea vapautta maailman paineista ja kännätä yhdessä. Kanavalla oli suuri vaikutus riippuvuuteni etenemiseen, sillä se kannusti juomaan lisää. Kaipaamaani seuraa oli aina, ja aina joku oli valmis juomaan. En halunnut jäädä paitsi kanavan tarjoamasta yhteenkuuluvuuden tunteesta. Halusin olla osa yhteisöä ja yksi heistä. He hyväksyivät juomiseni, mikä oli lohdullista.

Vähitellen mielenterveyteni koki pohjan. Nettikäyttäytymisestäni tuli aivan älytöntä, enkä enää seuraavana päivänä muistanut tekojani ja puheitani. Esimerkiksi kerran sain kuulla muilta, että olin ollut puhelussa alastomana. Syntymäpäivänäni yritin tappaa itseni, ja seuraavana päivänä heräsin viiltelyjälkiin raajoissani muistamatta mitään. Inhosin itseäni ja voin huonosti.

En enää luottanut siihen, että voisin juoda turvallisesti, mutta en myöskään kestänyt olla selvin päin. Ymmärsin, että suunta on kohti hautaa, ellen hakisi apua. Myös Discord-kaverini olivat minusta huolissaan, sillä en enää puhunut heille kuten ennen.

Juoppoystävät tsemppasivat toipumista

Lopulta päätin hakea päihdekuntoutuksesta lisää elinaikaa ja katsoa, mitä tapahtuu.  Kun lähdin kuntoutukseen, kerroin siitä ihmisille kanavalla avoimesti.

Neljän viikon jälkeen, kotiutumispäivänäni minua odotti sähköpostissani sähköinen e-kortti, joka oli täynnä tsemppiviestejä muilta Discord-juopoilta. He kannustivat minua täysillä, vaikka eivät itse kyenneet lopettamaan. Se tuntui osin tekopyhältä, mutta myös todelliselta ja hyvältä, koska nämä ihmiset todella tiesivät juomisen aiheuttaman tuskan.

Sittemmin yhteydenpitomme on ollut vähäistä. Olen edelleen kanavan jäsen, sillä siellä on paljon muistoja ja tekstejä matkaltani. Minuun on myös otettu yhteyttä, kun jollakulla on ollut halu lopettaa juominen.

Olen liittynyt riippuvuudesta toipumista käsitteleville kanaville, saanut siellä tukea ja osallistunut vertaispalaveriin. Nämä kanavat eivät kuitenkaan ole yhtä aktiivisia, ja verkostoituminen selvin päin tuntuu vaikeammalta.

Nykyään mietin, joinko lopulta seurassa vai yksin. Vaikka olin fyysisesti yksin, juomaseura oli aina vähintään taskussani. Miten näppärää häpeän keskellä elävälle alkoholistille.