Puolison tissuttelu vei läheisyyden – tilalle tuli katala haamu ja kasa valheita

Olen ollut 52 vuotta naimisissa saman miehen kanssa. Hän on nuoruuden rakkauteni, joka vei minulta jalat alta kertaheitolla. Tiesimme heti, että kuulumme yhteen. Saimme neljä upeaa lasta, asuimme vuosia ulkomailla, ja meillä oli yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Kannattelimme toisiamme myös vaikeina hetkinä.

Olimme eläneet yhdessä neljäkymmentä onnellista vuotta, kun kotiimme astui outo haamu. Se toi mukanaan surumielisyyttä, raskautta, etäisyyttä, ärtyneisyyttä, säpsähtelyä ja jäätävää hiljaisuutta. Haamusta ei kuitenkaan saanut napattua kunnolla kiinni, vaikka miten yritti.

Traagisinta oli, että tuo haamu sieppasi rakkaani. Hän muuttui poissaolevaksi ja katosi henkisesti. Ihmettelin, miksi hän ei ollut enää läsnä, vaikka istuimme vierekkäin. Mihin hän katosi? Miksi hän ei enää katsonut minua silmiin vaan kavahti kosketusta? Miksi aiemmin niin viilipyttymäinen ihminen yhtäkkiä hermostui ja suuttui pienimmistäkin asioista?

Etäisyys välillämme kasvoi. Olimme aina nukkuneet saman peiton alla toisiimme kietoutuneina, mutta nyt läheisyys oli kadonnut. Se huolestutti minua.

Piilopullot paljastuivat

Todellinen pommi putosi parin vuoden kuluttua: mieheni päätyi sairaalaan, jossa tuskaisan olotilan syyksi paljastui vahva humalatila. Olin kuin puulla päähän lyöty. Hän ei ollut haissut viinalle, eikä sairaalassakaan havaittu humalaa ennen puhallutusta. En myöskään ollut juuri nähnyt miestäni humalassa sitten nuoruuden bilevuosien.

Hän jäi sairaalaan ja minä palasin järkyttyneenä kotiin. Löysin hänen piilopullojaan kellarista ja olin poissa tolaltani. Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?

Päätin, että ongelma ei olisi minun. Mieheni oli saanut sotkunsa aikaan ja saisi sen myös selvittää. Päätin, että en ryhtyisi hänen vartijakseen, sillä parisuhteen tulee perustua luottamukselle. En ryhtyisi kontrolloimaan tai vahtimaan puolisoani.

En tiennyt, että salaa juominen on usein merkki alkoholismista.

En tiennyt mitään sairaudesta nimeltä alkoholismi. Mielikuvissani alkoholistit olivat katujen ja puistojen miehiä tai kassialmoja, eivät mieheni kaltaisia korkeassa asemassa työskenteleviä akateemisia ihmisiä. En tiennyt, että nimenomaan salaa juominen on usein merkki alkoholismista.

En siis todellakaan ajatellut, että mieheni olisi alkoholisti. Sitä paitsi hän vannoi, että lopettaisi juomisen. Luotin häneen.

Jossain vaiheessa hän kuitenkin jatkoi juomista ja onnistui jälleen pitämään sen minulta salassa. Kotonamme ei lojunut tyhjiä pulloja, eikä mieheni örveltänyt tai sotkenut humalassa paikkoja. Hän oli siisti tissuttelija, joka joi pääasiassa yksin mökillä tai salaa kotona. Hän hoiti töihin liittyvät velvollisuutensa, enkä joutunut selittelemään hänen poissaolojaan tai siivoamaan hänen jälkiään.

Samalla hänen terveytensä kuitenkin huononi silmissä. Hän oli jatkuvasti ahdistunut, masentunut ja tuskainen. Kotona vallitsi jatkuva matalapaine.

Minä olin ymmälläni ja huolesta sekaisin. Ajattelin, että kyse on mielenterveyden ongelmasta. Yritin etsiä miehelleni uusia harrastuksia, turhaan. Lähetin hänet psykiatrille, joka määräsi masennuslääkettä. Lääkäri ei edes kysynyt mieheni alkoholinkäytöstä.

Minunkaan mieleeni ei edes juolahtanut, että hän voisi uudelleen valehdella juomisestaan. Luotin sinisilmäisesti, että asia oli jo sovittu.

Maailman paras valehtelija

Monen pimeän vuoden ja vaiheen jälkeen poikamme puuttui tilanteeseen, minkä seurauksena toimitimme mieheni Minnesota-malliseen päihdehoitoon.

Minulle selvisi, että mieheni oli kuin olikin alkoholisti, joka oli valehdellut minulle juomisestaan päin naamaa. Olin äärimmäisen loukkaantunut. Koin, että juominen ja siitä valehteleminen oli henkilökohtainen loukkaus minua ja perhettämme kohtaan.

Miten vähän ymmärsinkään.

Hoidon ansiosta opin, että kyse oli sairaudesta. Opin, että alkoholismi on ennen kaikkea mielensisäinen asia. Se kaappaa uhrinsa, pyörittää tämän mieltä ja tekee elämästä helvettiä. Kun ihminen ja päihde liittoutuvat, omalla tahdolla ei ole enää valtaa.

Päihde voittaa ihmisen 6–0. Aina.

Itsekeskeisen maailman ulkopuolelle jää kaikki muu, ja alkoholistista tulee maailman paras valehtelija. Vaikka hän kokee musertavaa häpeää ja syyllisyyttä, askeleet vievät aina uudelleen Alkoon ja pullon luo. Päihde voittaa ihmisen 6–0. Aina.

Ymmärsin, että mieheni ei ollut toiminut henkilökohtaisesti minua vastaan. Kyse oli aivokemiasta, minkä seurauksena kaamea haamu oli kuljettanut hänet pois.

Myös alkoholistin läheisen elämä on äärimmäisen raskasta. Ongelma ei tosin jää läheisiltä huomaamatta silloin, kun alkoholismi ilmenee esimerkiksi rajuna riehumisena tai tyhjinä pulloina. Silloin siihen on myös helpompaa puuttua.

Sen sijaan meidän perheessämme alkoholismi oli jotain paljon näkymättömämpää. Asiat olivat ilmiselvän huonosti, mutta mistään ei saanut kiinni. Hiljainen tissuttelija sai elää ahdistavissa varjoissaan kenenkään huomaamatta.

Lisäksi asioita oli mahdotonta ottaa puheeksi, koska keskusteluyhteys oli kadonnut samalla, kun mieheni oli hävinnyt omiin maailmoihinsa. Olin neuvoton, ja tilanteen seuraaminen oli tuskallista.

Luottamus oli rikki

Päihdekuntoutus oli helpotus koko perheellemme, sillä mieheni raitistui sen seurauksena. Hän asteli kuukauden perushoidon kuluttua kotiin onnellisena silmät loistaen.

Parisuhteemme edessä oli kuitenkin vielä pitkä matka. Vaikka iloitsin hänen puolestaan, luottamukseni oli valehtelun seurauksena mennyt.

Kävimme pitkään pariterapiassa. Lopulta löysimme ammattitaitoisen terapeutin, joka kunnioitti meitä molempia eikä esimerkiksi hämmästellyt mieheni alkoholinkäyttöä. Puhuimme ja pengoimme asioita. Kävimme läpi elämäämme huolellisesti vuosi vuodelta ja tilanne tilanteelta: mikä kaikki oli ollut totta, mikä valhetta?

Minun oli myös selvitettävä, miten olin onnistunut elämään addiktin kanssa huomaamatta asiaa. Jouduin miettimään, mikä kaikki ihmisissä onkaan yleisesti totta. Ketkä muut valehtelevat? Onko kukaan sitä, mitä näyttää olevan?

Luin luottamuksesta parisuhteessa kaiken, minkä käsiini sain. Meillä oli onneksi pohjalla pitkä ja intohimoinen rakkausavioliitto sekä tiivis perhe, joiden päälle myös luottamus oli mahdollista rakentaa uudelleen.

Mieheni on ollut pian raittiina kymmenen vuotta. Haamu on kadonnut ja ihminen, johon aikoinaan rakastuin, on palannut luokseni. Minä puolestani luotan nykyään ihmisiin ja olen syvästi kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saamme kokea yhdessä.

Kova työ kannatti.

5. toukokuuta vietetään päihderiippuvaisten läheisten päivää.

Eija Rantasen puoliso, vuorineuvos Juha Rantanen kertoo tarinansa tuoreessa kirjassa Sokea piste – kuinka alkoholismi muutti yritysjohtajan elämän (Gummerus 2026).